Näissä teoksissa käsitellään suurata aihetta: skitsofrenia. Näyttelyn nimi on ” Äiti älä huoli”.
Tervetuloa skitsofreeniselle seikkailulle! Tunkeudumme sairaan mielen sopukoihin kuvien ja kirjoitusten avulla. Minkälaista on elää mielisairaana? Minkälaisia isoja ja pieniä piirteitä sairaus aiheuttaa? Näkyykö se ulospäin? Miksi juuri minä?
Olen näperrellyt itsekseni kaikenlaista suurta ja pientä. Materiaalina olen käyttänyt kaikenlaista nahasta hiuksiin ja niiteistä muovitimantteihin. Kaiken roskan ja keskeneräisen keskeltä syntyi joukko kollaaseja, maalauksia ja installaatio. Ne kertovat minun elämästäni. Minun siskoni sanoi joskus hyvin, että ”Muut tekee mitä osaa, Maija tekee mitä vaan haluaa”. Se tuntui hyvältä.
Näyttely sisältää valokaapeleilla yhdistetyn kollaasisarjan joka kertoo ajasta ennen skitsifreniaa. Seuraavaksi tein kuuden maalauksen sarjan jotka on maalattu sairaalatekstiileille. Lisäksi siinä on installaatio, jossa katosta roikkuu kenkämeri ja monitorissa pyörii video. Näyttelyn viimeisen sarjan muodostaa yli kaksikymmentä maalausta ja piirrustusta minun ryhdistä.
Skitsofrenia voi parhaimmillaan olla rikkaus eikä menetys. Etelä-Suomen Sanomissa kirjoitettiin minusta osuvasti että ”Mielen sairaus on taiteilijalle hidaste mutta ei maailmanloppu.” On totta että lääkkeet turruttavat ja ns. flow-tilaan pääseminen on todella vaikeaa. Silti olen sinnitellyt ja hyvääkin tavaraa on syntynyt kaiken ankeuden keskelle.
Teokset saattavat olla jonkun mielestä hiukan synkkiä, mutta ainakin itse näen selvästi valon kajastuksen niissä. Valo loistaa kaukana, sinne olen menossa.